järjestyskaarteja. Yhteenotto niiden välillä kä-
vi väistämättömäksi, kun Svinhufvudin syys-
senaatti sai eduskunnalta valtuudet ryhtyä luo-
maan lujaa järjestysvaltaa ja julkisti [sic!] suo-
jeluskunnat hallituksen joukoiksi. Työväen-
liikkeessä suoraa toimintaa kannattanut vä-
hemmistö määräsi tahdin. Keskeisessä ase-
massa vallankäytön kannalta olivat punakaar-
tit ja kun ne lähtivät liikkeelle, työväenliike
seurasi varsin solidaarisena punaisten toimin-
taan."(9798) Sodan syiden osalta Lipponen
tyytyy pohtimaan, olisiko toimiva kunnalli-
nen demokratia voinut estää radikalisoitumi-
sen.
sodan uhreja kohtaan ja paheksua voittajien
barbaarista menettelyä keskitysleireineen se-
kä punaisten, täysin viattomien ihmisten ku-
ten punaorpojen sodan jälkeistä kohtelua val-
koisessa Suomessa". Lipponen toteaa, että
"suomalaiset tuskin enää haluavat jatkaa he-
delmätöntä kiistelyä kansalaissodasta". Sen
jälkeen hän toteaa, että "kysymyksessä oli si-
sällissota, vieläpä voittajien käyttäytymisestä
johtuen yksi vuosisadan julmimpia".(9899)
myytin itsesuggestiosta".(165) Luonnehdinta
sopii hyvin hänen omaan näkökulmaansa
SDP:n roolista kapinan tekijänä ja kansanval-
lan kaatajana.
professori, Helsingin yliopisto
hin muistoihin enää tarvitse kajota ja ettei toi-
vottavasti koko vuotta 1918 eduskunnassa
tarvitse edes mainita." Näin vaati sosiaalide-
mokraattisen vähemmistöhallituksen päämi-
nisteri Väinö Tanner eduskunnassa huhti-
kuussa 1927. Itsenäisyysjulistuksen 10-vuo-
tispäivänä järjestetyssä eduskunnan juhla-
istunnossa saman vuoden joulukuussa hän ar-
vioi, että yhteiskunnallisten uudistusten ja as-
teittaisten armahdusten tietä vuoden 1918
muisto, "kiusallinen, kansamme eri ryhmiä
eroittanut riitakysymys", oli "saatettu pois
päiväjärjestyksestä".
lassa Naantalissa. Punamultahallituksen val-
tiovarainministeri paheksui valkoisen voiton
20-vuotisjuhlia ja asetti niitä vastaan työväen
"ihanteellisen tyynen ja rauhallisen" suhtau-
tumisen vuoden 1918 tapahtumiin. "Se on
halunnut unohtaa. Se on oppinut muistamaan
niitä murhenäytelmänä, jollaisia niin hyvin
luonnossa kuin historiassakin hyvin usein ta-
pahtuu." Hänen mukaansa "maamme työvä-
ki" oli tehnyt "suuren erehdyksen ryhtyes-
sään kansalaissotaan", mutta Suomen tapah-
tumat eivät olleet ainutlaatuisia: "Historia on
täynnä vallankumouksia, kapinoita ja kansa-
laissotia." Puhuja päätteli edelleen, että jos